heej..
tää postaus tulee olemaan mun parhaasta kaverista,
Jussi Eemeli Viitalasta
Asiat on mutkistunu niin pahasti nyt lähiaikoina,
että meidän välit on myös heikentyny paljon.
En sitä heti huomannu ja siks suututtaaki,
koska me aina luvattiin toisillemme ettei niin käy.
Mutta mitä kävikään?
Nykyään itken ikävän vuoks,illat,yöt joskus päivätkin,
selailen koneelta kuvia meistä ja muistelen kaikkea sitä.
Mitä ennen oli..
Kysymyksiä pyörii päässä,
miksi?
mikä meni vikaan?
teinkö mä jotakin?
Yritin korjata tätä kaikkea jo aijemmin,
mutta en onnistunu siinä,mä epäonnituin.
Mua pelottaa nyt niin kovaa kaikki tää,
mihin tää johtaa?
voiko tätä tilannetta enää pelastaa?
Ainut ihminen joka saa mulle tietynlaisen tunteen,
ainut ihminen joka on pelastanu mut hajoamisilta.
Ei en halua että meille käy nyt näin..
Mä oikeesti tarviin tätä ihmistä,
tänään,huomenna ja koko loppuelämän ajan!
Musta tuntuu että saan jatkuvasti miettiä,
ootko täälä vielä huomenna..
Nimittäin tää näyttää niin pahalta,
tuntuu että joku päivä ei enää toisiamme tunneta..
En jaksais enää itkeä tän asian takia,
haluaisin pompata tän jutun yli kokonaan.
Haluaisin kelata aikaa taaksepäin,
ja palata siihen aikaan jolloin vielä tunsin sen..
Ihmiset muuttuu,tiedän niin varmaan minäki oon.
Mut nyt et käyttäydy mua kohtaan enää niinku ennen,
kaikki on muuttumassa olemattomaan..
Nääksä mua enää täälä?
Satutinko sua jollakin tavalla?
Tuntuu että katoon sun elämästä hiljalleen..
Mut mä en vaan oo valmis susta irti päästään..
mä en oo kokonainen ilman sua Jussi..
ensimmäinen asia minkä muistan ku tutustuttiin,
nuo silmät mihin kattomalla mä opin suhunki luottaan.
Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta?
Ystäväsi huolehtii,kun askelees on hatarat.
Elämässä pitää kii,jos sen päältä putoat..
Mitä vastaan tuleekaan,toista sua ei milloinkaan!
Mä toivon että sä lukisit tän postauksen,
että säki heräisit tähän tilanteeseen..
Huomaisit myös kuinka kaikki hajoo alta,
mikään ei oo niinkun ennen..
Mä en halua anna tän kaiken hajota,
mä en anna tän kaiken pois valua...
Kaikesta huolimatta kuhan muistat,
mä en ikinä oo halunnu susta päästää irti,
mä oon aina rakastanu sua kaikesta huolimatta,
mä en lupaa mitään että jaksaisin jos sä nyt katoot.
Mut yritän löytää tästä vielä positiivisiä asioita,
mutta musta tuntuu että oot valmis luovuttaan tän asiankaa.
ikävä sua & yhteisiä hetkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti