mun oli aivan pakko tulla vielä kirjottaan yhestä ihmisestä,
nimittäin rakkaimmasta serkusta Juuli Emilia Mäkisestä!
joka on jaksanu kattoa mun naamaa monia vuosia,
jaksanu olla vierellä vaikka ittelläki ollu vaikeeta,
jaksanu kuunnella mun ainaisia ongelmia!
ketä ilman en nyt välttämättä tässäkään ois,
kukaan muu ei oo koskaan ottanu mua näin tosissaan.
tuntuu että nyt että sä oot ainoo ihminen,
joka ymmärtää mun tuskat & ongelmat,
etkä vähättele ikinä jos kerron et mun on vaikee olla.
sä saat mulle niin usein paremman fiiliksen,
kuuntelemalla ja olemalla vierellä kokoajan.
sä oot ainoo ihminen joka kysyy usein,
miten sä voit,mitä kuuluu & pärjääksä?
sä annat mulle usein niin rakastetun olon,
koska sun jos jonkun välittäminen on aitoa..
ollaan lähennytty taas jälleen,
joten ei päästetä enää toisiamme menemään.
mun on paljon parempi olla näin,
tiedän että sä oot aina valmis ottaa vastaan jos horjahdan,
tiedän että sä oisit ensimmäisenä nostamassa mua ylös uudelleen.
usein ku jutellaan mä löydän sun jutuista paljo mua,
saman tapasia tuskia,samanlaisia elämäntilanteita.
mut anyway,sä tiedät beibi oot mulle kultaaki kalliimpaa!
mä tarviin sua että jaksan nousta aina kaikesta paskasta,
mä tarviin sua koska ilman sua ei ois ketään kehen turvautua..♥
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa,
Mutta en sun särkyä anna mä en!♥
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa,
Mutta en sun särkyä anna mä en!♥
mä missä lienenkin niin tulen takaisin,Sun rinnallasi oon!♥
Jos joskus pimeässä yksin seison,
ja liekki sammunut jo kylmä on,
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen.♥
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen.♥
ps.
oon aina haaveillu pikkusiskosta,
sä oot hyvin täyttäny senki haaveen.
sä tiedät että ei oo asiaa mitä vuokses tekis en.^ ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti