ehkä ensielämässä?

mikä on ku tuntuu ettei mikään onnistu?

vittuku kaikki asiat menee aina mun kohilla vaikeesti,

taikka sit hyvät asiat meinaa kusta joidenki muiden takia.

mä oon niin väsyny tähän loputtomaan riitelyyn,paskaan,

satuttamiseen,satutettavana olemiseen,pelkoon ja näihi tunnetiloihi.

mikä vittu on ku ei saa olla täysin onnellinen edes hetkeäkään,

ei mulla vittu riitä voimat tälläseen vitun paskaan!

yritän saada itteni onnelliseks,pitää rakastettu lähellä,

pitää kaverit lähellä,kertoo niille kuinka vitusti rakastan niitä,

ja sitte jotkut vielä kehtaaki ajatella etten välittäis niistä enää!

mitä vittua ihan oikeesti,satuttaako edes tollanen?!

koska minä joka rakastaa tyyliin joka ikistä ihmistä edes vähän,

ketä rakastaa koko sydämmestäänsä kavereitaan,

tekis vaikka mitä niiden vuoks ja yrittää aina niin et niillä ees ois hyvä olla!!

niin mitä vittua se sitte on jossei välittämistä ja rakastamista?!

ei mee aivoon tollanen,mitä mun täytyy tehdä että te tajuatte?

mä en turhaan sano lausetta mä rakastan sua tai oot tärkee,

mä meinaan aina joka vitun kerta niitä sanoja! 

ehkä oon liian väsyny vaan tälläseen,

nyt tuntuu että oon epäonnistunu kaverinaki.. :)

mä oikeesti luulin että oisin tehny sen selväks kaikille,

 et rakastan mun kavereita niin helvetisti ku vaan voi!

mut ei.. vitutus täydessä!! :d

tänään muuten loistava päivä,oltu micken kans syömässä!

ja saanu nauraa ja olla onnellinen sekä kokea et joku välittää paljo.

niin sit iltaa kohti kaikki lähtee laskeen niin paljo,

tulee tälläsiä asioita ilmi jaja tuntuu vaan ettei jaksa nyt.

mitävittua oikeesti,mä en tajua tätä..

mistä vitusta tää kaikki paska taas tulee?!

miksen saa ikinä olla vapaasti onnellinen,

minkä takia mulle ei suoda sitä ikinä?

mä oon aina ajatellu muita kaikessa,

nyt ku yritän ajatella vähä itteäni myös,

niin tuntuu että heti asiat kusee enemmän.

mut oisin vaan halunnu tuntea sitä onnellisuuden tunnetta,

jota en varmaan sitte ikinä saavutakkaan tätä menoa.. :)

mut kai se on vaan pakko yrittää ja kattoa kaua tätä jaksaa,

sen voin sanoa että mun mitta rupee täyttyyn taas vauhdilla..

pää hajoo tälläseen,välillä tuntuu että ois parempi olla vaa yksi,

taikka micken kans ja pitää taukoo muista hetken aikaa.

niin en satuta niitä,niin ei oo niillä valittamista,

niin ei tuu väärinkäsityksiä mun rakkaudesta niitä kohtaan jne!!

en tiedä pitäiskö mun itkeä vai nauraa?

En mä osaa muuta olla,vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..

 Kai mun on elettävä tämän kanssa,joka peilikuvasta katsoo mua takaisin.
Oon sekaisin,eksynyt,väsynyt miettii mun tekoja,mussa on aivan liian paljon vikoja.