T.L - pidän kiinni

"Mut jos vaan vahvat pysyy hengis,

Niin mä päätin että selviin."

"Pitää sisäl eikä antaa kuoren murtua. Kaikki tunteet voi tuurruttaa,mut ikuisesti ei voi leikkiä kuollutta."

"Oon hukkunu sun silmiis,sun silmät on kun meri ja mä oon merihädäs silmissäs."

"Et pääse pakoon ittees,kannat menneisyyttäs selässä."

"Menettäny,mut pidän kii mitä mul on. Rakkaat ympärillä pitää mut kunnos."

"Parhaat muistot tekee kipeet,pyörii päässä ennenku kaikki menee pimeeks."

"They said it gets easier,but they lied.

Well,really i'm so thankful for the people i meet,the places i've been and the things i've seen."

"All of the things that i want to say just aren't coming out right,i tripping on words. You've got my head spinning.."

"How am i supposed to be everything they expect me to be? When i feel so alone,cause i left my heart at home.

He needs me,but i know they need me too. So god give me the strength to do, what you created me to do."

"NOBODY SEES,NOBODY KNOWS.."

"He need me but i know they need me too"

Äöä..

Niin sekavat fiilikset taas että en oikeen tiedä mitä sitä kirjottais :c

Vittu siis en osaa enää kirjottaakkaa blogia.. Nii mutta asioihin siis!

Mulla on ollu kauan aikaa jo henkisesti vitun raskasta,en niiko saa vanhoja asioita mielestä ennenku tulee jo lisää.. Jotkut aamut on ollu sellasia että mua suoraan sanottuna vituttaa herätä tähän vitun paskaan. Masentaa aivan vitusti,apaattinen olo ja jostain syystä jatkuvasti yksinäinen olo vaikken ois yksin.. Välillä mun pitäis ratketa kahteen eri paikkaan jossei usempaankin. Kotona ollessa tunnen jonkinlaista rauhaa ittelleni ja se onkin uus juttu. Yritän ajatella joka vitun päivä positiivisesti että jaksaisin,löytää kaikista asioista hyviä puolia ettei tulis halua luovuttaa,Koska välillä se on niin lähellä. Mä en halua lähteä syyttelemään ketään mistään ja siks yritänki ajatella että kaikkeen on syynsä. Mun luottamusta taas koiteltu oikeen urakalla ja pettyny olo valtaa mut. Oi miksi kaiken pitää olla näin vaikeeta?!

Miks se oon aina mä jonka pitäis aina muka jaksaa? Niin helppoa pitää tätä kaikkea paskaa sisällä mutta niin vaikeeta kertoa jollekkin. Tuntuu ettei mikään oo helppoa taikka että en tuu ikinä ansaitsemaan kokopäiväistä onnellisuuden tunnetta. 

Tuntuu että hukun tän kaiken alle,että tää kaikki paska,ahistus,stressi yms raastaa mut loppuun.. Ei sitä enää hätkähdä pienistä,ku on tottunu jo siihen että aina jotain tapahtuu tai on mietittävänä.

Joka yö nukahdan vasta omiin kyyneliin.

hyvä syy miks nukun nykyään paljon,nukkuessa sun ei tarvi kelata kaikkea saat tauon milloin levähtää..

Ei vihtu.. Jussirakas linkitti ehkä parhaimman laulun ikinä joka pistää aina herkäks <3 

Memphis may fire -mileys away (acoustic) ft. Kellin quinn 

Ei nyt muuta ajatus ei leikkaa niin kirjotan joskus myöhemmin paremmin mut tosiaa ton laulun sanat koskettaa mua niin paljon monella tavalla..ja..Joistain syistä.. !! Heipodei>>

Onni onnettomuudessa

Heihei!

En oo kirjotellu aikoihin taaskaan koska laiskuus.. On paha tapa! Ei sais pitää näin pitkää kirjotusväliä koska sit ei jaksa tai kerkee kirjottaa kaaikista tapahtumista ja asioista.. Ja nyt taas mulla olis hyvä syy pitää taukoo kirjottamisesta vaikka nyt vasta meinasin taas sen alottaa. Nojoo mut höpisen nyt jotkut asiat täälä ja toiset jää toisee kertaan. joo eli lähiaikoina oon tajunnu henkilökohtasesti miten helposti elämä voikin yhtäkkiä päättyä halus tai ei. Sä et voi ajatella että ei just sulle voi käydä mitään,sun pitää ajatella asiat perinpohjin vaikkapa sitte kahteen ottesseenki ennenku toimit. Sun ittes käsissä sun elämä oikeestaan on,väärät päätökset ja väärä hetki voi viedä sut pois  täältä. Ihmiset ei käsitä sitä tai en ainakaan minä käsittäny ennenku vasta itte olin lähellä menettää oman elämän. Kuinka kallisarvonen sun elämä on,vaikka se ois täynnä paskaa,vaikka susta tuntuis ettei jaksais niin et sä silti haluais menettää mahollisuutta jäädä ja laittaa kaikki asiat toisin ku vielä vois. Mä itte opin paljo yhdestä tapahtumasta mitä en koskaan osannu ajatella tapahtuvan just mulle. Mä heräsin oikeestaan,mä opin hetkessä arvostamaan omaa elämää sekä sitä että saan olla täälä vielä,elää ja nauttia elämästä muiden läheisten ihmisten kanssa. Mä ymmärsin kuinka paljon oikeesti jotkut ihmiset musta välittää ja kuinka tärkeetä mun olo täälä niille on. Mä olin joskus ottanu tavotteeksi omalle elämälle saada oman perheen ja elää pitkän elämän kaikkien rakkaiden kanssa ja hetkessä mä olin menettää senkin toiveen. Monesti öisin mietin että mitä jos,entäs jos ois käyny vielä pahemmin,mitäs sitte.. Ja jollaki tapaa mulle on tullu sellanen olo että ehkä mun oli tarkotus selvitä siitä vähin ruhjein.. Ehkä kaikelle on tarkotuksensa? Ehkä mulle annettiin toinen mahdollisuus elää täysillä ja toteuttaa mun pitkäaikaisia haaveita vielä.. Se kun kerrottiin että onni onnettomuudessa että mulla oli tuuria että oon täälä vielä saa mut sanattomaks,koska sitä rupee miettiin kuinka onnekas mä oon. Ja sekin että samassa onnettomuudessa oli ollut mun rakkaampaakin rakkaampi poikaystävä ja sekin on hengissä ilman ruhjeita saa mut liikuttumaan koska samalla hetkellä oisin voinu menettää hänetkin.. Mulle se tapahtuma on isoin asia mitä mun elämässä on vielä ainakaan tapahtunu,se pysyy varmasti mielessä monet vuodet mutta se myös opetti paljon! Säryistä ja kivuista huolimatta mä oon yhä täälä,eikä kukaan voi tietää kuinka kiitollinen siitä oon. Mulla on vielä paljon annettavaa tälle mailmalle ja läheisille,ei mun aika ollu tai ole vielä. Mä toivon että jos tätä joku lukee,niin tajuaa sen ettei koskaan saa pitää elämäänsä itsestään selvyytenä koska se ei ole sitä. Turvallisuus ennen kaikkea,koska sä et voi tietää mitä seuraavaksi käy. Aina se ei oo sun syy,joku toinenki voi tehdä virheen missä saatat voida menettää henkes.

Autoja saa aina uusia,ihmishenkiä ei!

Syy miks mä tänne tästä kirjotin ei ole huomio/sääli,vaan se että toivon oikeesti että ihmiset tajuais mun pointin tässä et sä voit hetkessä menettää kaiken. Ja myös siksi avauduin tänne,koska tää on mulle herkkä ja vaikee asia vielä enkä siks pysty oikeen keskustella tästä ihmisten kanssa enkä oikeen haluakkaan jostain syystä.. :c 

Tää oli vähä sekavaa tekstiä,mut niin vaikee kirjottaa tuoreesta jutusta jotka nostaa tunteet pintaan ja ku oon niin väsyny että hyväku en nukahtanu kirjottaessa.. Pää täynnä stressiä,unettomia öitä,ahdistusta ja kaikkea muuta nyt että saas nähdä koska seuraavan kerran kirjotan..JA HEI oon menny kihloihin 1.7.2013 jannen kanssa :3 <3

Tänään tarkotus mennä polkuun kattoon jannea <3 

Ja vittuko voi ottaa päähän ihmiset jotka yrittää rikkoa toisten suhteita! 

Joo ei muuta nyt enää,heipodei>>

"I need your love,i need your time"

En oo kirjotellu taas aikoihin.. Anteeksi siitä mutta en vaan aina jaksa näpyttää tällä puhelimella mitään pitkiä tekstejä. Nyt oon Täälä Jannella jo toista yötä,nukun yksin ilman jannea koska Janne on polussa ja tulee huomenna onneksi yhen leikkauksen takia! Syy miks mä nyt sitte kirjoitin on kai tää olotila.. Mua ahistaa,stressaan ja voin pahoin. Lyhyessä ajassa on taas käyny asioita,joitakin sellaisiakin mistä en oo puhunu eteenpäin. Jotka kaivelee mieltä ja kun on muutakin mietittävää niin välillä tekis mieli vaan lysähtää jonnekkin ja jäädä siihen kun olo on niin voimaton. Oon yrittäny olla paljon muiden apuna,kuunnellut huolia,auttanu jos tarvinnu apua ja jos oon vaan itte kyenny auttamaan. Kuunnellu kuinka ihmisten elämä on paskaa,kuinka niillä on kestämistä yms.. Siinä tohinassa joskus pysähdyn ja mietin,miten mulla on asiat? Koska viimeksi Joku on kysynyt multa "Kia miten SÄ voit?" Hetken olo tuntuu laiminlyödyltä mutta sitten se asia taas jää taakse ku joku tarvii apua tai toisella on paha olla. Oon huomannut että vaikka kuinka paha olo olis mulla niin autan silti,jätän ne omat murheet ja yritän auttaa muita omiensa kanssa. Joskus tulee tilanteita jolloin mun pitäis revetä kahtia kahden ihmisen takia,joskus samassa tilanteessa saan huutoa ilman syytä ja silloin jos joskus toivoisin että multa kysyttäisiin miten sä voit. Ehkä tää mun elämä on ihmisten silmään ja korvaan vitun täydellistä ja jatkuvasti onnellista. Mut kun asia ei aina ole näin. Vaikka on onnellisesti parisuhteessa ei se meinaa että elämä hymyilee jatkuvasti. Samantien kun poikaystävän löysin,tuntu että kaverit oletti et hei tolla on kaikki aina hyvin. Ehkä joo oon itte antanu olettaa niin ku oon vaan hehkuttanu jannesta jne.. Mut mä oikeestikki puhun niistä ilosista asioista ja jätän ne surulliset sun muut asiat sisälle.. Enkä tiedä varsinaista syytä,mutta epäilen että edelleen yritän olla niin vahva kun vaan voin. Välillä järkytyn kun mietin miten hyvin mäki oon saanu näytettyä kaikille vaan sen "onnellisuuden" mutta sit ne synkemmät asiat oon onnistunut piilottamaan ehkä liiankin hyvin.. :'c mä haluaisin aikaa ihmisiltä,palveluksia takasin,enemmän kuuntelua ja ehkäpä rakkauden osotuksia.. Jatkuvasti tietyt ihmiset huolettaa mua miten ne voi ja mitä seuraavaks käy ja kaikkea mut sit tajuan että tuskinpa kukaan miettii samaa musta. Mulla on hirveä halu saada rakkautta muiltakin kun Jannelta,kaipaan niitä kaikkia eleitä josta tiesi aina että merkitset jollekin jotain ja että oot rakastettu! Joo Tää on vähä sekavaa tekstiä,mut ihmekkös tuo ku samalla itkua väännän nii puol ruutua aina sumenee.. Mua pelottaa tulevaisuuskin niin saatanasti! :( nojoo ei kai nyt muuta yritän nyt saada nukuttua..

Blääh

Moikka,taas kirjoittaminen venähdelly.. :/ mutta ei voi mitään.. :) nii tosiaan ei mitään tietoa mistä haluaisin kirjoittaa!mutta öö vappu on menny,ihanassa seurassa mut liikaa draamaa oli siinäkin taas.. <3 mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä ja niitä aikoja mitä ennen oli.. Jostain syystä välillä tuntuu ettei voi kertoa edes kavereille kaikkea koska tää harvemmin näkeminen muuttaa asiaa niin paljon,mut en vaan osaa sanoa miksi. Luotan melki vaan itteeni koska oon oppinu pettymään itteeni,se ei satu yhtä lujaa ku toisiin pettyminen. Mut silti jaksan hymyillä koska se on halvin lääke paskoihin oloihin ja tunteiden peittämiseen. Mun päässä soi useat syytökset,sanat ja teot. Mut mä en vaan halua ihmekyllä jakaa niitä Täälä koska mua yksinkertaisesti ahdistaa! Välillä tuntuu että eläisin omassa pienessä maailmassa sekavien asioiden kanssa,jotain puuttuu tai paljonkin mutta en vaan riitä tai kykene kertomaan tai tekemään asioille mitään. :'c onneksi nyt on viikonloppu ja saan sitten käpertyä Jannen kainaloon turvaan kaikelta paskalta ja miettiä aivan jotain muuta! <3 viikonloppuna ois tarkoitus käydä ajelees ylläriylläri Jannen madcowilla,kiertää kaffilla mun kavereiden luona,korjata mopoa ja Jannen äitin pyörää,käydä grillaas,tehdä kakku,kattoa leffoja ja rentoutua! :)) tosin jos vaan kerätään toteuttaa nuo kaikki ja lisääkin varmaan on tekemistä mut muisti pätkii. Njaa,eikai muuta taaskaan aika turhaa tekstiä muuten :D ja kuviaki pidemmältä aikaa ja en jaksa selittää niistä jutuista,nyt rupeen nukkumaan öitä allihuuppa! :'d