Putosin,enkä jaksa nousta yksin.

Mun päässä pyörii niin monia asioita,ahistaa,pelottaa ja vaikka mitä. Mun pää on aivan sekasin,kaipaan joitain tiettyjä ihmisiä vierelle ikävöin sitä aikaa ku kavereita oli ympärillä jatkuvasti ja sai vaan olla rakkaiden ympäröimänä. Monesti syytän itseäni automaattisesti kaikesta ja siks kai hukunki pahaan oloon. Mietin asioita liikaa,stressaan tulevaisuutta tai mitä seuraavaks käy. Nyt vasta pystyn myöntämään itselleni että kaikki se paska minkä oon padonnu sisälle pitkän ajan purkautuu ja en ollutkaan niin vahva ku halusin. En halua itkeä enään,en halua pelätä huomista en halua ahdistusta yksin jäämisestä.. Haluan että ois joku muuki ku Janne joka antais voimaa puskee kaiken paskan läpi! Kaipaan haleja,sitä kaikkea mitä OLI. Oon varmasti isoin syypää tähän mun oloon,niin mun on vaan pakko jaksaa näiden raskaiden ajatuksien ja tunteiden piilottamisen kanssa :'c kysymys "MITÄ KÄVI?MIHIN SE KAIKKI KATOS MITÄ OLI?" Soi päässä joka vitun sekunti ja musta tuntuu että tuun hulluks ku en löydä vastausta siihen tai että voisinko korjata asioita jotenkin.. Nojoo meen nukkumaan,ne ihmiset keitä meinaan tällä tunnistaa varmaankin ittensä.. uskokaa tai älkää käy mitä käy mä rakastan teitä! <3