Palailua blogin tunnelmiin

Apua,en oo kirjotellu tänne aikoihi.. Ollu kiirusta viikonloppuisin ja viikolla joko laiskuus tai masistelu vieny ajan. Ja nyt sit en tiedä mistä kaikesta kirjoitan tai mistä alotan.. No päällimmäisenä ny ku on Janne mielessä nii alotan siitä! Meille tulee aivan justiin muistaakseni 4kk täyteen ja vähäkö aika juoksee mut silti rakkaus on pysyny ennallaan jossei jopa vahvistunut ajan kanssa :) viikonloppuisin yleensä hengaan mailman parhaimman poikaystäväni kanssa ja oon onnellisimmillani :3 mut sitte viikot.. Menee yksin.. :) onhan mulla niitä kavereita,mutta välillä saa ihmetellä miks silti oon yksin. Mm,no ajan kanssa vanhoista kavereista on tullu uusia puolia esiin ja se onki ehkä ainoo hyvä puoli tässä. Jotenki hämmentävää ku niin sanotaan että kavereita ikuisesti,mutta miksei sitten melkeinpä ikinä puhelin pirahda? Niinpä! Joidenkin kavereiden lupaukset soi joskus päässä,mitkä ei oo tässäkää tilanteessa pysyny. Jatkossa siis toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä se yksin oleminen tekee hyvää,ku ei voi satuttaa ketään ja välillä se tekee pahaa ku tajuaa ketkä on oikeita kavereita vai onko niitä edes. Joskus melkein viikon yksin istuessa kotona mut valtaa kauhee katkeruus,niistä tyhjistä lupauksista ja siitä kuinka mut jätetään välillä. Sitä kelailee mitä ihmettä nyt oon tehnyt? Onko Jannen kanssa harvat yhteiset viikonlopun vietot aiheuttanut tän? Vai mitä vittua. No ei siitä enempää.. Onneks mulla on sentään perhe ja Janne ketkä yhteyttä pitää jatkuvasti ja joidenka ansiosta en tunne itseäni kokonaan yksinäiseksi! Ennen nauroin,hymyilin aina kavereiden kanssa nykyään niin ei vaan oikeen enää käy. Kai tunnen itteni niin petetyksi tai syrjityksi että on vaikee olla se oma ilonen Minä :c no mut nyt toisiin asioihin,ortan enemmän ku mitään muuta kesälomaa,koska silloi tiedossa paljo juttuja mm. Matkailua Jannen kanssa ja muuta Meihin liittyvää :'3 oon yrittäny nyt tässä tiputtaa kiloja,lenkkeilemällä yms josko kesällä kehtais mekkojaki pitää.. Oikeestaan lenkkeily äitin kanssa tai ylipäätänsä antaa ihanasti muuta ajateltavaa ja silloin en vaan istu kotona. :) niin joo,pääsiäisen aikoihin janne joutu sairaalaan mikä oli mulle ainakin kamalin päivä ikinä.. tuntu ku mailma ois pysähtyny,mää sit vietin päiviä sielä sairaalassa sen kanssa ja vittuku se otti koville kattoa kun rakas ihminen makaa kaiken mailman letkuissa kiinni :'c onneks siitäki on nyt selvitty ja toivottvasti ei tuu toistumaan.. niin ja sitte oon tässä lähiaikoina laittanut tautoinnin jossa lukeva lause on niin totta joka tilanteessa ja se tatuointi merkitsee mulle paljon :3 tänään oltiin äitin kanssa ostoksilla ja mukaan lähti vähä kaikenlaista suuri rakkauteni ihana mekko yms :3 ei kai tällä kertaa muuta.. En välttämättä muistanu kirjottaa kaikkea mut enskerralla sitte,Ei oo sillai kovin hyviä fiiliksiä kirjottaa tänne nyt ku väsyttää ja ei vaan huvita joten palaillaan!!