Heisulivei!
Mää nyt päätin kirjottaa tänne taas pitkästä aikaa ku en saa unta millään.. Tänään oon ollu meerin ja Jennan kanssa eikä oo onneksi täytynyt olla kotona yksin. Huomenna ehkä jossei Meeri ole kipeä mennää sen kanssa molppeen kattomaan meijua ja Jussia :3 ois ihana nähdä niitäkin enemmän.. Lauantaina sain pitkästä aikaan ajella niiden kanssa ja ne tuli hakeen taas sillai etten tienny et ne on Vaasassa! Vitsi mä olin enimmäkseen yhtä hymyä,selvinpäin rakkaiden ihmisten kanssa joita oon kerennytki jo ikävöidä.. Totta puhuen en edes uskonu näkevän niitä pitkiin aikoihin kun niin harvinaista herkkua on se että niiden kanssa saa olla :3 rakkaus elämä on ihan hyvällä pohjalla,lukuunottamatta lisääntyvää riitelyä ja väittelyä. Joskus pidän sitä hyvänä asiana että vielä asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään viikonloppuisin ja lomilla! Koska pystyy aina sitten rauhassa laannuttaa sen vihan ja kiukkusuuden sekä uskon ettei kyllästy niin helposti toisiinsa.. :) ja tieteski ku kerkee nähdä kavereitakin,koska niistä en millään hinnalla luopuis :3 viikonloppuna ilmeisesti Janne tulee lomille ja kattoo ny kui paljo mä sen kanssa olen ku se uusi mopedi sielä kotonansa hiukoilee sitä niin paljon.. Mutta onneksi Meeri on luvannut viihyttää sen aikaa :))
"Miksi rakkaus ei voi riittää,
Vaan siihen pitää ongelmia liittää?
On menny liian kauan,
Siihen että lupaat kaikki
muuttuu paremmaksi.
En jaksa odotella,
Olla yksinäinen vaikka meitä onkin kaksi.
Syyttelyä, riitelyä
Ei me enää olla iloisia niin kuin ennen,
Mä itken ja sä kärsit..
Koko tää touhu alkaa mennä palasiksi.
Nyt ei enää tule loppua tästä itkusta.
Mua pelottaa ajatus ettei oltais yhdessä."
Oh gaad toi laulu,noi sanat joskus on niin oikeet tiettyihin päiviin,olotiloihin ja asioihin... Mutta en oo luovuttaja ja se että hyviäkin asioita tapahtuu nii saa mut jatkamaan vaikka välillä tuntuisi et suhde kusee.. Ja ku loppupelissä kummiski mun rakkaus on pysyny aivan samana,vailla joskus tuntuis muulta. Nojoo en jaksa kirjotella enää tänää enempää,kuvia vielä ja sillai :3
maanantai 22. huhtikuuta 2013
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Valheellinen maailma
Vittu taas meni yks päivä perseelleen sain tietää että multa on salattu asioita ja valehdeltu vuosia.. Oon aina epäillykki että en tiedä kaikkea ja nyt ku otin tuumasta toimeen selvisi joitaki asioita! Eikä vois suututtaa enempää,tällä hetkellä tekis mieli vaan pistää totuudet pöydälle ja jäpäyttää. Mut en tiedä onko musta siihen,vielä ainakaa. Jos sulattelis näitä asioita vielä vähä alta pois ennenku tulee lisää esille nii kestää kai paremmin.. En voi sanoa muuta ku luottamus on niin vitun hankala asia jonka kanssa tuun kamppailemaan varmaan vielä mooonia vuosia lisää jossen jopa loppu elämää. Se on ku on pilattu nuorena jo luottamus,valheilla kaunistellen totuutta ja salaillen säästämällä muka mua pahalta mieleltä. Näin mä oletan et se on menny,mut ennen tai jälkeen kaaikki tulee selville halus tai ei. Tällä hetkellä tuntuu etten haluais luottaa kehenkään,en edes välttämättä itteeni. Säästyis kivuilta ja ehkä joskus taas pystyis olla yhtä avoin ja luottavainen kun joskus kauan sitten.. :( ihmekkään jos ahistaa,ku ei pysty luottamaan oikeen kehenkään vaikka kuinka usein haluaisin... No tää tästä,mä jatkan täälä sairaalalla hengailua Jannen kanssa itkemisestä turvonneiden silmieni kanssa ja sun muiden ongelmien kanssa. Heipsansaa!
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Tein korttitaloo ja nyt se sit sortuu
Vittu mua nyt niin koetellaa.. Mä voin myöntää jo heti alussa että vittu mä en jaksa. Tänään pitkiin aikoihin hyvä päivä,jassulla ja joonaksella kahvilla ja hyvä mieli. Kunnes kello 7 aikaan sain puhelun,jossa kerrottiin Jannen joutuvan taas sairaalaan.. Mä tiesin sisimmässä että näin tulee vielä tapahtumaan,mutta en halunnu silti uskoa sitä. Tottahan se oli ja mut haettiin heti sinne sairaalalle,vaikka ehkä mä en ois just silloin halunnu mennä sinne koska olin vihaa täynnä. Taas "mä hoidan kyllä" lupaukset on ollu tyhjiä,taas unettomia öitä,itkemistä ja tätä paskaa. Sinne se jäi taas yöksi osastolle ja sattuu ihan helvetisti. Se on kuolemaks sille jossei se hoida oikeesti sairauttaunsa ja se pelkkä ajatus että joku kerta se voi vaipua koomaan tai sydän pysähtyä saa mut ahistuksen valtaan.. Oon vaan kelannu,onko musta tähän? Kestääkö mun pää? Nää sairaala reissut on mulle raskaita,mut se ei itte tajua kuinka vakava asia se on millä se leikkii.. Haluaisin vaan päästä karkuun tätä kaikkea,en vaan jaksa haluan hengähtää ja olla edes vittu hetken ilman huolia. Pelkään etten saa sitä tajuamaan ennenku on liian myöhäistä.. Oon yrittäny kaikkea,oon avuton..kumpa voisin olla se joka sen sais järkiin ja ehkä pelastais siten sen hengen. En tiedä mitä itselleni teen? Vittu kaikki on päin persettä ja tuntuu että musta ei ois mihkään. Oon miettiny taas tänki blogin jäädyttämistä koska mua ahistaa kirjottaa tänne välillä enkä taaskaan halua/osaa/pysty kirjottamaan kaikkea mitä ja miten tunnen.. :c "miks kaikki sanoo että mun pitää olla vahva,miks se oon mä jonka pitäis muka jaksaa? Liikaa paskaa,se väkisinki maahan painaa.." Tuntuu ku hengitys salpaantuis,oon ahdistusta täynnä enkä osaa sitä käsitellä. Yksin,joka tapauksessa aina yksin. Kelaan asiat yksin,yritän yksin,romahdan yksin,yritän jaksaa ja nousta yksin,epäonnistun yksin ja tätä litaniaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle.. Mut mikä voima saa mut silti yrittämään,vaikka tuntuuki ettei musta oo yksin mihkään?! Liian paljon yhdelle ihmiselle,joskus haluaisin vaan näyttää kaikille suoraan miten voin,purskahtaa vaan itkuun niiden edessä! Mut en osaa sitä,en pysty koska haluan niin paljon olla vahva tai edes näyttää siltä.. Mä haluan vaan purkaa tän kaiken ryyppäämällä vaikka sitten yksin... Ku en muulla osaa helpottaa omaa oloani näköjään. Joku piristävä aika rakkaiden kavereiden kanssa vois auttaa parhaiten,muttei ikinä saada vanhaa porukkaakaan yhteen samaan aikaan ja mikää ei oo niiko enne :'c mulla on vaan niin suunnaton ikävä entisiä hetkiä kavereiden kanssa..
Kello on nyt pian seitsemän ja en oo nukkunu yhtään koska tästä ne unettomat yöt taas alkaa! Mietin lähenkö 8 sairaalaan,vai jätänkö menemättä ja käyn vaan kattomassa illalla.. Sydän sanoo muuta ku pää ja siks tuntuuki että pää on aivan sekasin :'c no joo meen suihkuun yms.
Kello on nyt pian seitsemän ja en oo nukkunu yhtään koska tästä ne unettomat yöt taas alkaa! Mietin lähenkö 8 sairaalaan,vai jätänkö menemättä ja käyn vaan kattomassa illalla.. Sydän sanoo muuta ku pää ja siks tuntuuki että pää on aivan sekasin :'c no joo meen suihkuun yms.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)