väkinäinen hymy huulil painan duunii about humalas

hei,mää oon nyt aika angstinen tällä kertaa.

koska oon "sotinu" täälä kotona niin paljon taas.

oon väsyny jokapäiväisiin riitoihin,niihin satuttaviin sanoihin,

jatkuvaan satuttamiseen ja kaikkeen.

musta ei olla ikinä oltu ylpeitä,teen mä mitä vaan.

joko se on väärin tai se jää huomioimatta,

vaan pahasta/huonoista asioista saa kuulla.
ja sitte inhoon ylikaiken sitä ku ei osata olla,
toisten puolesta onnellisia jos toinen on onnellinen vittu!
mikään ei saa mua niin vihaseks...

mä en jaksa nyt aatella että en sais kirjottaa tänne niistä,

mua ei vaan jaksa nyt pätkääkään kiinnostaa.

oon väsyny siihen etten koskaan saa olla ylpeydenaihe,

mietin niin usein että miks mun täytyy kestää tätä paskaa?

jos oisin täysikänen en ois täälä enään,haluan pois.

mä myönnän joo'o oon sen verran heikko ihminen vielä,

että tietyt sanat ulkonäköön huomauttaen viiltää niin vitun syvältä!

nyt taas pari päivää ne sanat pyörii mun päässä,

enkä saa niitä kadotettua sieltä vaikka kuinka haluaisinki..

mua vituttaa se että aina pitäis olla niin "täydellinen" kuva kaikesta,

kotona pitäis aina olla helppoa eikä niistä asioista sais muka puhua.

ja vitut sanon minä,mä oon niin monta vuotta suuni sulkenu etten aijo enää :)

mä oletin aluks että murrosiän mentyä ohi tää ois helpannu,

mut eei samaa rataa kaikki jatkuu ja entistä enemmä rupee oleen mitta täynnä.

puren huulta,pidättelen itkua,yritän irtautua ahdistuksesta,

toivon että joku kaunis päivä tää kaikki on mennyttä.

tämä on se uni jota mä tarkotin
ja se on hirvittävän vaarallinen uni

 Mut otin silmän käteen,katsoin totuutta silmiin.
Vaikka se oli vastoin aiempia käsityksiäni ja se sattui,
tunsin olevani yksin.

 siivet löyty poikki, lintunen tippuu,
surenu niin paljon, et tottunut itkuun.

 Punan savusta harson,sen läpi katson maisemaa.
Se saa hetkeks tän kaiken lempeemmältä tuntumaan.

 Pysty kasvaa ilman muita,enkä jaksa jos en koita.

 hengitän sisään, ja hengitän ulos,
sama lopputulos, mut oon henkisesti tukos.

 sytytän savukkeen,sytytän toisen.
kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee,pitäis olla rohkee.

 Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva.
Miks se oon mä,jonka pitäs muka jaksaa.
Liikaa paskaa,se väkisinkin maahan painaa.
Teen mitä vaan,teen väärin silti aina.

vaan saatana jaksaa saatanan lasta,

anteeks jos olin niin saatanan paska.