Hei..
mää voin tässä alussa jo kertoa että tää aamu ei ollu mun aamu.
mää odotin yhtä tiettyä aamupuhelua,jota en sitten saanukkaan.
muutenki tää aamu oli sellanen et en ois halunnu herätä tähän.
sit ku olin nukkunu pari tuntia sain sen puhelun,
mut se ihminen oli ku kusipää mulle jälleen.
mun teki mieli vaan vetää luurit,tulin niin vihaseks.
mua otti heti päähän se kuinka paljo oon joutunu kestään,
vaan sen temppuilujen takia eikä se vittu tajua sitä.
tää päivä on jotenki niin vitun raskas,paljo kestettävää..
oon kattonu itteäni peilistä ja miettiny asioita pitkään.
miettiny myös sitä miks mä oon tässä tilanteessa,
ku sattuu niin vitusti pitää ikävöidä jatkuvasti ja kaikkea.
mut kai se rakkaus saa tekemään ihmeitä ja yrittämään.
vaikka haluaiski välillä vaan lopettaa josko ois helpompaa.
mut en vaan saa itteäni vielä tekemään niin,koska mun sydän sanoo muuta.
nojoo mää vedän nyt nassuu vähä jotai safkaa etten pyörry tähä,
sit puen,laitan kuulokkeet korviin ja tallustan kaupunkiin..
josko se vähä piristäis.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti