ilman tukea on nii vaikeeta nousta aamulla

Valos sammuttua eksyin hämärään
Ja kun sinua en nähdä enää saa.

Tätä kenellekään kertoa voi en,

Minä tahtoisin niin sinut takaisin.

 Toivon aamulla, että ois ilta,
Jotta saisin nukkua vain.
Huolet tuntuu niin rasittavilta.
Mistä mustimmat mietteeni sain?
Miksi tunnen niin kuin tunnen?
Miksi tällaista nyt on tää?
Kaikki johtuuko siitä kun en,
Tahdo kestää enempää? 

 että tälläsiä fiiliksiä.

tänään oisin toivonu että oisin vaan nukkunu koko päivän ohi,

en tiedä mut tää päivä on vaan ollu tällänen joka koettelee mua.

tuntuu ettei pää kestä tätä kaikkea paskaa joka tulee aina takas,

oon taas niin täynnä vihaa ja tuntuu että rupee jo oikeesti riittää.

oon tänään yrittäny tehdä pipareita että saisin muuta ajateltavaa,

mut ei siinähä vasta rupeski kelailemaan kaikenlaisia asioita.. 

mä en ees voi kirjottaa tänne blogiin enää vapaasti,

ahistaa aina välillä kirjottaa tänne ku joutuu miettii

ettei ketää lähe levittää taas paskaa mun jutuista,

selitä omiansa,yritä aiheuttaa ongelmia yms.

ja muutenki ku en oikeesti enää pysty luotaa kehenkään,

niin tuntuu että eläisin "omaa elämää" oman pään sisällä.

   mä en vaan pysty unohtaan heti ihmisiä,

jotka on jättäny ison jäljen mun sydämmeen hetkessä,

sit katooki mun elämästä,ehkä te muut pystytte mut mä en.

onko se vittu vaikee ymmärtää,et se ei auta että käskette unohtaan.

muutenki tuntuu tällä hetkellä vitun yksinäiseltä,

kavereita on mutta missä ne on?

harvoja näkyy,harvoista kuuluu mitään.

nyt ku sais nähdä sen yhen pojan,

jota en oo vittu nähny viikkoo!

nii ehkä oikeesti tääki paska fiilis katois..

ei muuta

 kiitos & hei 

Peiton alle pistän piiloon pään,
Sinne suojaan suruiltani jään.
Hiljaa nenäliinaan niiskutan,
Ja toivon edes unen tulevan.
Mietin miksi meille kävi näin,
Miksi sivuun elämästäs jäin?

ps. hymyile vaan,niin pääset helpomalla.

sun ei tarvi selitellä enää sitte mitään.

pss.Luottamus on pysyvää,eikä kaksnaamasta. vink vink..