tiistai 6. marraskuuta 2012

Ekasta päivästä kasvetaa tuomioon

heej
en ollu koulussa,annoin itteleni hermolomapäivään luvan:)
noora tuli tänään sit koulusta suoraa meille,
nähtii ihmisiä jotka tuli toho alas röökille
jaja sit olin tänään jennan kans illalla leffassa :p
eileen olin jussin & jaanan kans pitkästä aikaa,
vitsi oliki ehtiny tulla ikävä ja oli vähä outoa.
aluks tuntu ihanku ei oltais ees tunnettu kauaa,
mut sit kaikki lähti käyntii taas niiku ennenki!
pitäis nähdä paljo useemmi,koska ootte mulle niin iso asia
mut nii nyt mua vituttaa ihan tajuttomasti kotiasiat,
että en jaksakkaa tehdä mitää erikoista postausta.
vaikka olinki ottanu kuvia ja kaikkea tältä päivältä,
nyt ei vaan pysty & kykene väsään niistä mitään.
mää oon kuunnellu kotona nyt äippäkusipäältä huutoa,
vittuilua,moittimista ja iiihan kaikkea paskaa.
okei yks tai pari päivää menis mut tätä on jatkunu jo viikko.
ootan vaan koska mulla napsahtaa päässä kokonaan..
oih onneks pian on viikonloppu pääsee vittuun täältä,
kavereiden kans pitämään hauskaa omilla säännöillä.
mä oon löytäny ittestäni yhen vahvan ylpeydenaiheen,
ja se on se että oon pärjänny itteni kanssa yksin tähänki asti.
teini-iän tultua tuntuu että oisin kasvattanu itte itteni..
omat päätökset,omat tekemiset,sano ketä mitä vaan.
mikä tuntu ittestä parhaimmalta,niin sit teinki myös.
vaikka tullu joskus tehtyä vääriä valintoja,
niin en koskaan tuu hyppiin noiden tahtojen mukaan,
koska virheistä oppii aina ja mielummin omista.
mulla on ihan pian enää vuos niin oon täysikänen,
sitä odotellessa sit saan ihan totaallisesti toteuttaa itteäni!
ei muuta kai nyt,tää on vitun tylsä juddu.
mut ei voi mitää,mä meen röökille ja nukkuun..
Mul on kaikki hyvin...
Mä kasasin palat vaikka kaikki tyrin.
Aina ei tehty oo oikeita ratkasui,
 Omantunnon ääneen ei oikein vastattu.
murheita,mut jatkaa laiva seilaamista.
 tunteita ja matkalla vaikka feilasin.
 
Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas.
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa!
 ei kukaan muu anna mulle tällästä tunnetta,
sut on varmasti suunniteltu kauniisti,huolella.
 En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää mun pakoni loppuun juostu on..
 Rakkaat ympärillä pitää mut uskossa,
paremmasta huomisesta..

ps.
yritän nyt oikeesti muistaa ottaa kunnon kuvia sit vknlopusta!
jaja jos selvittäis vähimmillä vammoilla taasen,
iha jees ku nyt kylki mustana :)
mut ei se mitää,pääasia et hauskaa oli!
jaja voihan selvinpäinki kolhia itteensä,vahinkoja sattuu(;

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti