En oo kirjotellu aikoihin taaskaan koska laiskuus.. On paha tapa! Ei sais pitää näin pitkää kirjotusväliä koska sit ei jaksa tai kerkee kirjottaa kaaikista tapahtumista ja asioista.. Ja nyt taas mulla olis hyvä syy pitää taukoo kirjottamisesta vaikka nyt vasta meinasin taas sen alottaa. Nojoo mut höpisen nyt jotkut asiat täälä ja toiset jää toisee kertaan. joo eli lähiaikoina oon tajunnu henkilökohtasesti miten helposti elämä voikin yhtäkkiä päättyä halus tai ei. Sä et voi ajatella että ei just sulle voi käydä mitään,sun pitää ajatella asiat perinpohjin vaikkapa sitte kahteen ottesseenki ennenku toimit. Sun ittes käsissä sun elämä oikeestaan on,väärät päätökset ja väärä hetki voi viedä sut pois täältä. Ihmiset ei käsitä sitä tai en ainakaan minä käsittäny ennenku vasta itte olin lähellä menettää oman elämän. Kuinka kallisarvonen sun elämä on,vaikka se ois täynnä paskaa,vaikka susta tuntuis ettei jaksais niin et sä silti haluais menettää mahollisuutta jäädä ja laittaa kaikki asiat toisin ku vielä vois. Mä itte opin paljo yhdestä tapahtumasta mitä en koskaan osannu ajatella tapahtuvan just mulle. Mä heräsin oikeestaan,mä opin hetkessä arvostamaan omaa elämää sekä sitä että saan olla täälä vielä,elää ja nauttia elämästä muiden läheisten ihmisten kanssa. Mä ymmärsin kuinka paljon oikeesti jotkut ihmiset musta välittää ja kuinka tärkeetä mun olo täälä niille on. Mä olin joskus ottanu tavotteeksi omalle elämälle saada oman perheen ja elää pitkän elämän kaikkien rakkaiden kanssa ja hetkessä mä olin menettää senkin toiveen. Monesti öisin mietin että mitä jos,entäs jos ois käyny vielä pahemmin,mitäs sitte.. Ja jollaki tapaa mulle on tullu sellanen olo että ehkä mun oli tarkotus selvitä siitä vähin ruhjein.. Ehkä kaikelle on tarkotuksensa? Ehkä mulle annettiin toinen mahdollisuus elää täysillä ja toteuttaa mun pitkäaikaisia haaveita vielä.. Se kun kerrottiin että onni onnettomuudessa että mulla oli tuuria että oon täälä vielä saa mut sanattomaks,koska sitä rupee miettiin kuinka onnekas mä oon. Ja sekin että samassa onnettomuudessa oli ollut mun rakkaampaakin rakkaampi poikaystävä ja sekin on hengissä ilman ruhjeita saa mut liikuttumaan koska samalla hetkellä oisin voinu menettää hänetkin.. Mulle se tapahtuma on isoin asia mitä mun elämässä on vielä ainakaan tapahtunu,se pysyy varmasti mielessä monet vuodet mutta se myös opetti paljon! Säryistä ja kivuista huolimatta mä oon yhä täälä,eikä kukaan voi tietää kuinka kiitollinen siitä oon. Mulla on vielä paljon annettavaa tälle mailmalle ja läheisille,ei mun aika ollu tai ole vielä. Mä toivon että jos tätä joku lukee,niin tajuaa sen ettei koskaan saa pitää elämäänsä itsestään selvyytenä koska se ei ole sitä. Turvallisuus ennen kaikkea,koska sä et voi tietää mitä seuraavaksi käy. Aina se ei oo sun syy,joku toinenki voi tehdä virheen missä saatat voida menettää henkes.
Autoja saa aina uusia,ihmishenkiä ei!
Syy miks mä tänne tästä kirjotin ei ole huomio/sääli,vaan se että toivon oikeesti että ihmiset tajuais mun pointin tässä et sä voit hetkessä menettää kaiken. Ja myös siksi avauduin tänne,koska tää on mulle herkkä ja vaikee asia vielä enkä siks pysty oikeen keskustella tästä ihmisten kanssa enkä oikeen haluakkaan jostain syystä.. :c
Tää oli vähä sekavaa tekstiä,mut niin vaikee kirjottaa tuoreesta jutusta jotka nostaa tunteet pintaan ja ku oon niin väsyny että hyväku en nukahtanu kirjottaessa.. Pää täynnä stressiä,unettomia öitä,ahdistusta ja kaikkea muuta nyt että saas nähdä koska seuraavan kerran kirjotan..JA HEI oon menny kihloihin 1.7.2013 jannen kanssa :3 <3
Tänään tarkotus mennä polkuun kattoon jannea <3
Ja vittuko voi ottaa päähän ihmiset jotka yrittää rikkoa toisten suhteita!
Joo ei muuta nyt enää,heipodei>>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti