"I need your love,i need your time"

En oo kirjotellu taas aikoihin.. Anteeksi siitä mutta en vaan aina jaksa näpyttää tällä puhelimella mitään pitkiä tekstejä. Nyt oon Täälä Jannella jo toista yötä,nukun yksin ilman jannea koska Janne on polussa ja tulee huomenna onneksi yhen leikkauksen takia! Syy miks mä nyt sitte kirjoitin on kai tää olotila.. Mua ahistaa,stressaan ja voin pahoin. Lyhyessä ajassa on taas käyny asioita,joitakin sellaisiakin mistä en oo puhunu eteenpäin. Jotka kaivelee mieltä ja kun on muutakin mietittävää niin välillä tekis mieli vaan lysähtää jonnekkin ja jäädä siihen kun olo on niin voimaton. Oon yrittäny olla paljon muiden apuna,kuunnellut huolia,auttanu jos tarvinnu apua ja jos oon vaan itte kyenny auttamaan. Kuunnellu kuinka ihmisten elämä on paskaa,kuinka niillä on kestämistä yms.. Siinä tohinassa joskus pysähdyn ja mietin,miten mulla on asiat? Koska viimeksi Joku on kysynyt multa "Kia miten SÄ voit?" Hetken olo tuntuu laiminlyödyltä mutta sitten se asia taas jää taakse ku joku tarvii apua tai toisella on paha olla. Oon huomannut että vaikka kuinka paha olo olis mulla niin autan silti,jätän ne omat murheet ja yritän auttaa muita omiensa kanssa. Joskus tulee tilanteita jolloin mun pitäis revetä kahtia kahden ihmisen takia,joskus samassa tilanteessa saan huutoa ilman syytä ja silloin jos joskus toivoisin että multa kysyttäisiin miten sä voit. Ehkä tää mun elämä on ihmisten silmään ja korvaan vitun täydellistä ja jatkuvasti onnellista. Mut kun asia ei aina ole näin. Vaikka on onnellisesti parisuhteessa ei se meinaa että elämä hymyilee jatkuvasti. Samantien kun poikaystävän löysin,tuntu että kaverit oletti et hei tolla on kaikki aina hyvin. Ehkä joo oon itte antanu olettaa niin ku oon vaan hehkuttanu jannesta jne.. Mut mä oikeestikki puhun niistä ilosista asioista ja jätän ne surulliset sun muut asiat sisälle.. Enkä tiedä varsinaista syytä,mutta epäilen että edelleen yritän olla niin vahva kun vaan voin. Välillä järkytyn kun mietin miten hyvin mäki oon saanu näytettyä kaikille vaan sen "onnellisuuden" mutta sit ne synkemmät asiat oon onnistunut piilottamaan ehkä liiankin hyvin.. :'c mä haluaisin aikaa ihmisiltä,palveluksia takasin,enemmän kuuntelua ja ehkäpä rakkauden osotuksia.. Jatkuvasti tietyt ihmiset huolettaa mua miten ne voi ja mitä seuraavaks käy ja kaikkea mut sit tajuan että tuskinpa kukaan miettii samaa musta. Mulla on hirveä halu saada rakkautta muiltakin kun Jannelta,kaipaan niitä kaikkia eleitä josta tiesi aina että merkitset jollekin jotain ja että oot rakastettu! Joo Tää on vähä sekavaa tekstiä,mut ihmekkös tuo ku samalla itkua väännän nii puol ruutua aina sumenee.. Mua pelottaa tulevaisuuskin niin saatanasti! :( nojoo ei kai nyt muuta yritän nyt saada nukuttua..