maanantai 2. huhtikuuta 2012

se oli niinku ähtäri viikonloppuna


 rennoilla vaatteilla sinne lähin :)
 voi sitä naurun määrää,mitä matkoilla naurettiin :D
 :d
 olihan siellä muitaki eläimiä mut en jaksanu jatkuvasti räpsiä kuvia,
eikä kaikki eläimet ees kiinnostanu olleskaa :)
 tän ihmisenkaa voin olla ihan täysin oma itteni.
 tää ihminen auttaa mua ihan kaikessa missä pystyy.
tätä ihmistä en voi ikinä unohtaa,jos jotakin joskus kävis.
tän ihmisen kanssa mulla on ihan helvetisti muistoja.
tää ihminen saa mut nauramaan vaikka kuinka surettais.
tän ihmisen vierellä mulla on hyvä ja turvallinen olo.
tää ihminen osaa myös ärsyttää helvetin hyvin,niinkun minäki.
kaikista riidoista huolimatta en oo koskaan ollu valmis luovuttaan.
joskus jos sulle tapahtuis jotain,mä olisin eksyksissä ja voimaton.
mut mä haluan että jos mulle joskus jotain kävis,jatkaisit elämääs.
ihminen voi joskus kadota,mutta silti muistot pysyy aina!

 en ole mitään,et ole säkään.
ei ole meitäkään,on kaksi erillään.
nää kaksi ja koko tää
,
ehkä joskus häviää.
muut ei ees nää,ei ne voi tietää.
onko oikeesti mitään,ennen kuin myönnetään?

muillekin näytetään,siihen asti kielletään.
kaksi eriävää,lähemmäs vetää.
anna mun sua kädestä pitää,
 ja usko mua, luota me pärjätään.
silmästä silmään,et sinä, enkä minäkään,
 sanoja saa säilymään.
 hiljaa me hengitetään.
usko elämään,ne kaksi jää
.
ei niitä voi estää,jos ne on luotu kestämään.
 Mietin onko tämä kaikki sen arvoista
kaikki kipu,kaikki suru,kaikki murhe.
kaikki paska minkä elämä kaataa niskaan.
 näinkö sinisissä silmissäsi jotain kaunista kun minua katsoit.
hymyilitkö hieman,hakeuduitko seuraani punaisessa ruutupaidassasi,
vai kuvittelinko vain kaiken ?

ps.
pääsiäistä ois tarkotus juhlistaa ja näin :)

mulla on jotenki niin tyhjä olo taas kerran,
musta tuntuu että ei mistään tuu mitään.
mä en halua enää haikailla yhden ihmisen perään,
mutta minkäs vittu teet ku se yks ihminen vaan tuntuu oikeelta ainoastaan?!
ääh,ku kaveri asiat on kunnossa ja perhe asiat jotenki edes hyvin,
niin tuntuu silti yksinäiseltä ja arvottomalta.
mä oisin valmis vaikka mihin sen yhen kanssa,
mutta mä en osaa lukea sitä enää olleskaa.
välillä tuntuu että se välittää ja paljon,
mutta sitte välillä tulee sellane fiilis et ei sitä kiinnostakkaan.
mitävittua,en jaksa enää miettiä mitä mieltä se on musta.
mitä mun pitää ittessäni muuttaa että se vois hyväksyä mut..
kunpa se ois niin helppoa lakata rakastamasta sitä ja ettiä joku uus.
mutta kuiteski oon tuntenu tän pojan 6vuotta ja oppinu ees jotenki tunteen sitä.
niiin epäilen että siltäki löytyy edes jonkinlaisia tunteita mua kohtaan,
mutta mä en löydä syytä miksei niistä voi kertoa?
mä oon yleensä aina ollu se joka on tunteistaan ekana kertonu,
sitte se on joko torjunu mut tai ollu samaa mieltä tai ei oo vastannu mtn.
mun mielestä tää on ajan tuhlausta,mut mä en vaan pääse eteenpäin!

ei muuta,anteeksi loppu angsti.
moimoi>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti