perjantai 17. helmikuuta 2012

kun rakastaa ja antaa kaikkensa sua tullaan aina satuttamaan.


Kyynel valui poskelleni,tipahti.
Kuivui paitaani,Ovi kolahti.
Kauhuissani,kyyneleet poskiltani piilotin,
kätkin hihaani.Selkä ovelle päin.
Kaikki hyvin - nauran vain.
Ei kai kukaan nähnyt? 
 




ei nyt vittu huvita yhtään kirjottaa mitää oikeestaa.
sen verran voin sanoa että OON NIIN VIHANEN,
pojat on kusipäitä,varsinki se mun exä ! jos luet tän niin ole hyvä vain:)
ääääääääääääh,niin tunteettomia paskoja ja kaikkea muuta paskaa..
en enäää ikinä halua rakastua ! en halua enää ikinä antaa kaikkeani mihinkään !
onneks kävin tänään kertomassa sille exän "uudelle",
 että en tykkää jos jollaki mun kaverilla on juttua mun exänkaa !
se näytti tajuavan sen ja toivotaan että se meni päähän ensimmäisestä kerrasta jo.
mun ei ois pitäny ikinä päästää sitä ihmistä mun lähelle,
se on hajottanu mut niin totaallisesti.
se on vaan aiheuttanu mulle tuskaa,surua,masennusta,
sydänsuruja ja kaikkea muuta.
enää ei anteekspyynnöt riitä,
tää oli nyt tässä mä heivaan sut pois mun elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti