kerran sitä eletää,mutta silti haluan estää itteäni virheitä tekemästä.

heivain.

tulinpas nopsaa kirjottamaan tänne,

että kerkeen kirjottaa toiseenkin ja sitte rientää suihkuun.

eileen järkkäsin nooralle tavallaa hätä synttärit :P

sinne tuli vaan pari ihanaa ihmistä ja oli hyvä tunnelma!

meillä oli siis aivan sika ihana ilta/yö/aamu,

mentii 9aamulla vasta nukkumaan ja herättii yhen maissa päivällä :P

kiitos kuiteski niille immisille jotka oli paikalla,laitan toiseen blogiin kuvamatskua.

♥

tänään mulla on huonosti kuvia tältä päivältä..

mutta tässä yksi tylsä kuva itsestäni ja

nuo muut kuvat on netistä..

ei mitäään hätää,

se olen minä joka voi kuivata sun kyyneleet.

mä oon saanu vastauksia päivän,

kahen sisällä enemmän ku osasin odottaakaan.

mä rakastan sitä ihmistä yli kaiken ja

olin vielä pari päivää sitten varma että haluan vain ja ainoastaan sen.

mut tänään ku ihmiset lähti meiltä rupesin miettimää asioita

ja huomasin että en ookkaan enää niin varma asiasta.

emmä tiedä onko meissä sittenkää niin paljo samaa,

pystyiskö se antaa aikaa kun voin sitä jossain vaiheessa tarvita?

tulisko se kestämään enää,kuitenkin niin useesti yritetty?

olisinko mä taas sitte se satutettu jos jotakin kävis?

en mä halua pelätä rakkautta,

enkä mä oikeestaan itse sitä pelkää.

pelkään sitä tunnetta mikä siinä tulee,

pelkään petetyksi tulemista,

pelkään yksin jäämistä,

pelkään että muhun sattuu jälleen.

mutta silti mussa elää pieni toivo,

että mä voisin sen rakastamani ihmisen ehkä saadakkin joskus takaisin.

haluaisin vaan tietää käviskö siinä niin,koska en halua tuhlata aikaani yhtään enempää.

oon vuosia jo "itkeny" sen rakastamani henkilön perään ja haluan päästä siitä yli tai omistaa sen ihmisen.

 se on väsyttävää kun me jojotellaan,

välillä ollaan niin läheisiä että ehdin luulla että meillä jotain oiskin.

sitten taas et puhu paljoa ja vaikutat vihaselta,enkä silloin tunnista sua.

 !

 sä avaat sydämmesi ja kerrot tunteistas,

sut torjutaan ja saatki kummallista kohtelua.

mietit vielä vuosienkin jälkeen miksiköhän se silloin torjui mut.

se jää kaivelemaan sisälle ja ei uskalla toiste enää kertoa tunteistansa.

mä en osannu ikinä luovuttaa tän rakkauden kanssa,

mä oon aina uskotellu itteleni että kyllä se vielä mun luokse palaa.

mietin sitä joka päivä useesti salaa..

 joka päivä tää tuntuu raskaammalta,

en halua jämähtää tähän paikalleen.

haluan saada vastauksen pian,

siis yritetäänkö vielä kerran?

 toisaaltaan on ikävä sitä ihastumisen tunnettakin,

mutta ei oo oikeen ketään poikaa ketä kiinnostais edes vähäsen.

paitsi tietty tuo yksi jonka kanssa asiat ei vaan yksinkertaisesti etene ollenkaan.

 on ikävä sitä läheisyyden ja turvallisuuden tunnetta,

ku on hyvä olla ja voi turvallisesti silmänsä sulkea.

 haluan ihmisen joka on luottamukseni arvoinen,

jolle voin kertoa kaikki salaisuuteni.

ketä ei jätä koskaan yksin vaan on vierellä jos sitä tarvin

ja  ketä oikeesti rakastaa aidosti täydestä sydämmestään.

Tulin alaovelle.

Täynnä toiveita suuria.

Täällä pyörii pieni piiri,

Mäkin oon tunnettu tuuliviiri.

Joskus mä tahdon saada ton jätkän,

Ja sitten tahdon taas unohtaa sen.

Täysin unohtaa sen..

Jos mun pokka pettää, on se hän,

Tai jos paniikki iskee ees vähän.

Jos mun pokka pettää, on se hän,

Tai mun sydämeni jättää mut tähän..

ps.

rakkaat ihmiset lukekaa tuo teksti,

se on totista totta..

ei muuta tähä blogiii :'d

öitä etukäteen !

eivittu huomenna koulua :(

moiks>