Elämä opetti

Hei! Mulla on taas vähä sekavia oloja.. No mut niistä hetken päästä lisää. tänään oon nukkunu pitkää koska viikonloppuna nukuttiin Jannen kanssa huonosti koska haluttiin olla mahdollisimman paljo toisten kans ja nähtiin turhaks nukkua :D viikonloppu meni iha hyvi,lukuun ottamatta pieniä vääntöjä.. Mut ne on sovittu ja eiköhä ne kuulu suhteisiin :)) perjantai meni juhlien,Jannen kaveritki tuli käymää ja oli ihan sika kivaa :3 la oltii vaan meillä ja hengattii sekä käytii Jannen kaverin luona kaffilla :) sunnuntaina oltii kattomassa serkun sähly pelejä Jannen Ja mun perheen kanssa :) näki sukulaisiaki ja ennen kaikkea rinsessa kummitytön,voi vihtu mikä vauva kuume tuli :3! Sunnuntai meni muuten päivällä Jannen luona kuset housussa nauramisessa! Painittiin leikillä viimestä päivää ja vammailtii muutenkin :D sit vähä ennenku Janne haettii katsottiin sen perheen kans whipeouttia ei vittu sitä naurun määrää.. Kaikki makas aivan kippurassa ja mahaan koski sen nauru määrän jälkee :D torstaina saan mennä Jannen kokoukseen mukaan polkuun ja näänpä Sitäki sit taas! Viikonloppu meillä on aikalailla taas täynnä menoa :))
Sitte niihi toisii asioihin.. Mua ottaa pari kaveria päähän,tiedän oon mäki tehny virheitä.. Mutta musta tuntuu että nyt ku Janne on tullu kehiin ei muhun ees tietyt ota yhteyttä,sit mulle valitetaan kaikesta. Anteeks jos oon rakastunu sekä vihdoin onnellinen ja viikonloput vietän rakkaimpani kanssa ku se on ainut mahdollisuus saada olla sen kanssa. Mutta viikot mä oon yksin ja se on harva kerta ku mua joku pyytää johki tai kysyy mitä teen tänään.. Se suututtaa mua suoraan sanojen,oon oikeestaan katkera jo tästä. Saatan olla lapsellinen,mutta musta tuntuu että nyt mut ois heitetty joukosta pois ja se tuntuu helvetin pahalta koska oon itte aina yrittäny pitää yhteyksiä vaikka jollaki oliski uus tyttö/poikaystävä! Ei siinä mitään kyllä mää yksinki pärjään,mutta tässä taas nähdään ketkä on niitä oikeita kavereita! Jotkut tietääki että en haluais olla kotona päiviä etten kuole ikävään,mutta silti puhelin ei inahdakkaan silti joka päivä toivoen parasta katon puhelinta,toivon että joku kaipais mua ja pyytäis mua johki. Vitusti liian usein joudun miettimään,onko vika mussa vai missä? Jotkut jopa tietää sen että pelkään kuollakseen yksin jäämistä.. Nyt tiedän mistä nää mun ahdistus kohtaukset tulee,syy on tämä.
Mutta toivon että huomenna asiat muuttuu,oon pitkästä aikaa meerinkaa ja saan ainaki päivän ajaksi unohtaa tän asian.. <3 vittu ku kiukuttaa,ois jo viikonloppu nii Janne sais mut unohtamaan koko vklopuks kaiken paskan ja pääsis ryyb!! Nojoo nyt kuvia,en halua kirjottaa vihaisena yhtään enempää.. :cc en sitte yleistynyt,jotkut varmaan tunnistaa ittensä joten turha kysellä meinasikko mua tolla yms. Kiitos ja hei,helpotti avautua tästäkin asiasta.