vattassa perhosia

voi elämä..

Tässä on käyny vähän ja mitä,hyvää ja huonoa.

Oon sairastellu,oon ollu siis kipeenä monen monta päivää.

Mutta nyt on voimatki palautunu ja jaksaa taas olla energinen oma ittensä :)

Mut syy miks mä tänne nyt näin yöllä nopeeta tulin kirjottaan oli rakkaus.

Yks ihminen on välittäny tosi vahvasti musta jo jonkin aikaa,

oon ollu tietysti hämillään ku en ollu tottunu siihen,

että joku poika välittää noin paljo ja aidosti.

Mutta nyt sen hämmennyksen ohi päästyä,

mä oon ruvennu kuunteleen mun sydäntä.

Mäki taidan olla rakastanu..

Musta vaan tuntuu että tää juttu tulis kestään,

Tässä jutussa mä en kuluttais itteäni puhki ja ois satutettavana.

Tuntuu vaan että oikee ihminen on tullu mua nyt vastaan,

En vaan tiedä mikä mua pidättelee enään?

Pelko? 

Ehkä silti pelkään alitajunnassa antaa taas kaiken peliin,

Luottaa toiseen täysin,Ehkä pelkään että mun sydän hajooki taas.

Mut mä aijon ottaa itteäni niskasta kiinni ja heittäytyä tähän,

Tää poika ei oo samanlainen ku muut mun exät.

Tää poika on ihan erinlainen ja siks just niin rakastettava!

Musta vaan tuntuu hyvältä sen vieressä,se välittää niin paljon..

Tänäänki illalla viestiteltiin ja melkein lopuks tuli viesti

"sua ei vaan voi olla rakastamatta<3"

sen jälkeen en ookkaan ku vaan hymyilly,tuntenu perhosia vattassa,

odottanu huomista ja tän pojan näkemistä oikeen kunnolla :)

ehkä täää on vihdoin aitoa rakastumista!

Jos edes tässä asiassa onni sois mua ja

saisin olla tän pojan kanssa onnellisesti yhessä vielä..♥

 ♥

 tuntuu vihdoinki että elän ja ehkä nyt uskallan sanoa,

että ehkä sittekki mäki ansaitsen onnellisuutta.

mulla ei oo pitkään aikaan ollu tällästä tunnetta,

ehkä kaikki asiat rupeeki kulkemaan taas raiteilla!:)