en oo taas hetkeen kirjotellu tänne :d
eikä mulla tänne taaskaan oo mitään ilosta kertomista,
varsinkaan viikonlopusta joka meni osittain hyvin osittain ei.
mulla on kauheita univaikeuksia taas jälleen,
mietin asioita yömyöhään enkä nukahda millään.
mä oon niin väsyny antamaan aina anteeks muille,
mä en osaa ottaa kylmästi anteeks pyyntöä.
mun on aina pakko antaa anteeks,
varsinki jos on niin tärkee ihminen kyseessä ku nytte oli.
silti muhun sattuu se kaikki,ja ei ne mun mielestä hetkessä katoo.
mut mä silti yritän hymyillä sille ihmiselle,
koska mä huomasin etten voi elää ilman sitäkään.
vaikka mä oon kuullu eri juttuja kun sen suusta,
niin yritän sulkee korvat niiltä koska en halua uskoa sitä.
että niinki rakas ihminen ois joskus sanonu niin "ilkeesti",
ois oikeesti halunnu mulle pahaa eikä oikeesti välittäiskään.
mä tiedän että tässäki jutussa muhun sattuu lopussa,
mutta en voi tehdä muutakaan ja en pysty jättää tätä ihmistä..
mut toivon vaan että kaikki menis pian jo paremmin päin,
että tätä samaa klumppusta tietä ei jatkuis kauaa meidän välillä.
että vielä joku päivä sais olla niinku parhaimpina päivinä..
ku muistelen tän ja mun ihmisen päiviä,jolloin kuunneltiin musaa,
naurettiin,flipattiin hulluna ja niin edespäin.
mä en voi olla itkemättä,koska mä ikävöin tätä ihmistä jatkuvasti.
mä ikävöin sitä kuinka se sai mut aina nauramaan,
mä ikävöin sitä ihmistä kehen tutustuin parisen kuukautta sitte..
mä ikävöin sitä ihmistä joka aina oli ilonen ja samalla tartutti sen mulle..
mä pelkään senki puolesta,en halua että tääki ihminen muuttuu!
onneks mä oon saanu jonki verran uutta ajateltavaa,
ku yks toinen poika on pitäny mulle seuraa pari päivää :)
viikonlopun tapahtumat haihtunu päästä,ei oo tarvinnu miettiä niitä.
saanu olla rennosti välillä,saanu huomata kuinka toinen välittää,
tekee tekoja toisen eteen ja saanu hymyillä sekä nauraa!
Sun luona on mun turva,Mä pidän susta huolta
oon kyllästyny esittämään,
oon kyllästyny väkisin hymyilemään,
oon kyllästyny ottamaan iskuja vastaan,
oon kyllästyny jatkuvasti itteäni paikkailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti